KKO:1987:62
- Asiasanat
- Todistaja, Lain kiertäminen
- Tapausvuosi
- 1987
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 86/748
- Taltio
- 1544
- Esittelypäivä
Osakeyhtiön konkurssipesä oli vaatinut vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti yhtiön toimitusjohtajalta ja hallituksen jäseneltä. Sitten kun kanne oli lainvoimaisesti hyväksytty toimitusjohtajan osalta, mutta oikeudenkäynti oli jäänyt vireille hallituksen jäsentä vastaan, toimitusjohtajaa oli toisessa jutussa kuultu todistajana tähän vahingonkorvausvelvollisuuteen liittyvistä seikoista. Koska menettelyllä oli pyritty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentissa mainitun kiellon kiertämiseen, näytölle ei annettu muuta arvoa kuin asianosaisen jutussa antamalle lausumalle.
OK 17 luku 18 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa
Oy Puutavaraliike A:n konkurssipesä on esittänyt, että 2.4.1984 konkurssiin asetetun Oy Puutavaraliike A:n hallitukseen olivat kuuluneet toimitusjohtajan tehtäviä hoitanut B sekä muina jäseninä C, D, E ja F. Heistä B, D ja E olivat myös kuuluneet Tampereelta olleen Laasti Oy:n hallitukseen, jonka yhtiön prokuristina oli B. Laasti Oy oli asetettu konkurssiin 26.3.1984.
Suoritetuissa erikoistilintarkastuksissa oli käynyt ilmi, että Oy Puutavaraliike A:lta oli siirretty Laasti Oy:n käyttöön ilman hyväksyttäviä vakuuksia niin sanotun sisaryhtiötilin kautta 30.9.1983 ja 2.4.1984 välisenä aikana 1.372.064 markkaa 48 penniä. Kysymyksessä ei ollut ollut liiketoimintaan liittyvä saaminen, vaan rahalainan anto. Samoin erikoistilintarkastuksessa oli käynyt ilmi, että Laasti Oy olisi jo keväällä 1983 pitänyt osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan asettaa selvitystilaan tai konkurssiin. Koska kummassakin yhtiössä olivat hallituksen enemmistön muodostaneet samat henkilöt ja kaikki edellä mainitut henkilöt olivat olleet osakkeenomistajina molemmissa yhtiöissä, Oy Puutavaraliike A:n hallitus oli tiennyt Laasti Oy:n taloudellisesta tilanteesta.
Menettelyllään mainitut henkilöt olivat aiheuttaneet Oy Puutavaraliike A:lle sanotun rahasumman suuruisen vahingon. Sen vuoksi kanteessa on vaadittu heidän velvoittamistaan osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle 1.372.064 markkaa 48 penniä 16 prosentin korkoineen 2.4.1984 lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.
Vastaukset
C, D, E ja F ovat kiistäneet, että he olisivat antaneet hyväksymisensä kanteessa mainittuihin rahasiirtoihin tai olleet niistä edes tietoisia. Määräykset rahasiirtoihin oli antanut yhtiön toimitusjohtajana toiminut B. E on huomauttanut, että hän oli toiminut yhtiön hallituksessa vain muodollisena jäsenenä eikä ollut ottanut osaa yhtiön hallintoon. F on selittänyt, että hän ei ollut lainkaan toiminut yhtiössä eikä osallistunut sen hallintoon, vaan hänet oli ainoastaan perheenjäsenenä valittu perheyhtiön hallitukseen sen nimelliseksi jäseneksi. C ja D, kumpikin ikänsä puolesta yhtiön palveluksesta eläkkeelle siirtyneinä, ovat selittäneet toimineensa hallituksessa vain sen verran kuin osakeyhtiölaki edellyttää. Hallituksen päätökset olivat perustuneet toimitusjohtajan ja tilintarkastajien antamaan informaatioon. Hallitus ei ollut laiminlyönyt sille osakeyhtiölaissa säädettyjä velvollisuuksia. Näillä perusteilla C ja hänen myötäpuolensa ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.
Raastuvanoikeuden päätös 9.12.1985
Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että 22.10.1984 ja 26.3.1985 allekirjoitetuista Oy Puutavaraliike A:a koskevasta erikoistilintarkastuskertomuksesta ja tilintarkastajan kirjallisesta lausunnosta oli ilmennyt, että ajalla 30.9.1983-2.4.1984 oli käyttämällä kirjanpidon sisaryhtiötiliä siirretty ilman vakuuksia yhtiön varoja Laasti Oy:lle 1.372.064 markkaa 48 penniä. Laasti Oy:n taloudellinen tila oli edellä mainittuna aikana ollut heikko. Ajalta 1.6.1982-30.4.1983 laadittu välitilinpäätös oli osoittanut noin 2.700.000 markan suuruista tappiota ilman poistoja. Laasti Oy:n tilikautta 1.6.1982-31.8.1983 koskeva, 1.3.1984 allekirjoitettu tilintarkastuskertomus oli osoittanut, että tappio tältä pidennetyltä tilikaudelta oli ollut noin 2.489.000 markkaa ja oma pääoma tilikauden alussa oli ollut 1.347.839 markkaa 41 penniä. Laasti Oy:n hallitus oli kokouksessaan 22.2.1984 päättänyt luovuttaa yhtiön omaisuuden konkurssiin.
Oy Puutavaraliike A:n hallitus oli kokouksessaan 27.2.1984 päättänyt luovuttaa yhtiön omaisuuden konkurssiin. Oy Puutavara A:n konkurssipesä oli valvonut saataviaan Laasti Oy:n konkurssissa kaikkiaan 2.903.732 markkaa 86 penniä, johon summaan oli sisältynyt myös kanteessa vaaditun vahingonkorvauksen määrä. Jako-osuutta näille valvotuille saataville ei Laasti Oy:n konkurssipesästä riittänyt.
B oli kertonut siirtäneensä oma-aloitteisesti kanteessa mainitun määrän Oy Puutavara A:n varoja Laasti Oy:lle. Kun Laasti Oy oli joutunut konkurssiin ja kun jako-osuutta Oy Puutavaraliike A:n Laasti Oy:n konkurssissa valvomille saataville ei konkurssipesästä riittänyt, B suorittamista rahan siirroista oli Oy Puutavaraliike A:lle aiheutunut vahinkoa. Kun B oli ollut tietoinen Laasti Oy:n heikosta taloudellisesta asemasta ja hän tästä huolimatta oli siirtänyt Oy Puutavaraliike A:n varoja Laasti Oy:lle ilman vakuuksia, hän oli menettelynsä johdosta, joka oli luettava hänen syykseen ainakin tuottamuksellisena, näin ollen vastuussa yhtiölle aiheuttamastaan vahingosta.
Asiassa ei ollut näytetty, että C, D, E ja F olisivat hyväksyneet B:n rahansiirrot tai edes olleet niistä tietoisia taikka, ottaen huomioon että rahojen siirto oli tapahtunut varsin lyhyenä aikana, heillä olisi ollut edes perusteltua syytä epäillä B:n yhtiön toimitusjohtajan ominaisuudessa ryhtyvän rahojen siirtoon Laasti Oy:lle. Näyttämättä oli siten jäänyt, että mainitut henkilöt olisivat rikkoneet osakeyhtiölain yhtiön hallituksen jäsenille asettaman valvonta- ja huolenpitovelvollisuuden yhtiön hallinnon ja raha-asioiden hoitoon nähden. Näin ollen C, D, E ja F eivät olleet korvausvastuussa kanteessa vaaditusta vahingonkorvauksen määrästä.
Sen vuoksi B on velvoitettu suorittamaan konkurssipesälle kanteessa vaaditut 1.372.064 markkaa 48 penniä 16 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 27.6.1985 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 20.000 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 9.12.1985 lukien. C:n, D:n, E:n ja F:n osalta kanne on hylätty.
Turun hovioikeuden päätös 11.4.1986
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä on saattanut jutun vaatien, että C ja D sekä E ja F velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena sen raastuvanoikeudessa vaatimat 1.372.064 markkaa 48 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivistä lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöksen antopäivästä lukien, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Konkurssipesä on velvoitettu suorittamaan C:lle ja D:lle sekä F:lle yhteiseksi korvaukseksi näillä hovioikeudessa olleista kuluista 700 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.4.1986 lukien ja E:lle korvaukseksi tällä hovioikeudessa olleista kuluista samoin 700 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesä on pyytänyt valituslupaa ja valituksenaan vaatinut kanteensa hyväksymistä myös muiden hallituksen jäsenten kuin B:n osalta sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Uutena näyttönä konkurssipesä on vedonnut erään toisen jutun käsittelyn pöytäkirjaan, jossa jutussa B:ä on kuultu todistajana. Valituslupa on myönnetty 20.8.1986. C, D ja F yhteisesti sekä E erikseen ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset vaatien valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Konkurssipesä on vaatinut tämän jutun kanteessaan B:n tuomitsemista suorittamaan vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti C:n ja D:n sekä E:n ja F:n kanssa. Kanne on lainvoimaisesti hyväksytty B:n osalta asian jäädessä vireille muiden osalta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan todistajana ei voida kuulla jutun asianosaista tai sitä, joka on ollut siinä asianosaisena. Kuulustuttamalla B:ä todistajana tähän juttuun liittyneistä seikoista on pyritty kiertämään sanotun säännöksen sisältämää kieltoa. Näin ollen Korkein oikeus ei anna tarjotulle näytölle muuta arvoa kuin asianomaisen lausumalle tässä jutussa.
Tuomilauselma
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan E:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien ja C:n ja D:n sekä F:n yhteiset vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Mörä, Hiltunen ja Aro